Siperia opettaa


Blogin kirjoittaja Saara Kinnunen on kirjailija, sosiaalipsygologi, perheneuvoja, ACC:n hallituksen jäsen
Kauas piti mennä saamaan uusia oivalluksia. Olin lähellä Uralia JoskarOlassa perhetyön kurssilla. Puhuimme siitä, miten seurakunta voi toimia lapsilähtöisesti, kun perheessä on kriisi. Vaikeuksiensa keskellä vanhemmat eivät jaksa aina nähdä lapsen tarpeita.

Kun ihmiset seurakunnassa huomioivat kriisiperheen lapsen ja osittavat huolenpitoa ja välittämistä, on se lapselle konkreettinen heijaste Jumalasta ja hänen rakkaudestaan.

Kun kirjoitin kirjaa Isän kaipuu, Jumala alkoi näyttäytyä yhä enemmän Isänä – Isä meidän. Tajusin, että Hän haluaa täyttää sitä kaipuuta, jota maalliset isämme eivät täytä. Sitä kaipuuta, joka tuntuu pettymyksen kipuna.

Jostain aivojen uumenista tunki muistiini sanonta, että kirkko on äiti. Kirkossa olevat ihmiset voivat huolenpidollaan ja lohdutuksellaan edustaa kriisin keskellä elävälle lapselle puuttuvaa äidin syliä.

Kun ajelimme silmänkantamattomia lumisia aukeita pitkin Moskovan suuntaan, mieleni täytti oivalluksen riemu: Jumala käyttää ihmisiä ja Jumala tarvitsee seurakuntaa. Jumala puhuu konkreettisella kielellä. Laajasti ottaen tämäkin on terapiaa.