Liikutuksia Venäjällä


Blogin kirjoittaja Saara Kinnunen on kirjailija, sosiaalipsygologi, perheneuvoja, ACC:n hallituksen jäsen
Tämä taisi olla neljäskymmenes kerta, kun olen Venäjänmaalla Inkerin kirkon työyhteyksissä kouluttamassa perheen kysymyksissä. Tuskin koskaan selviän ilman liikutuksia.

Ensimmäinen liikutus on Kelton teologisen instituutin ruokalassa. Perhe istahtaa tarjottimineen pöydän ääreen. Ennen ruuan kimppuun hyökkäämistä kaikki ristivät kätensä, sulkevat silmänsä ja perheen isä rukoilee pitkän rukouksen ”Amin”. Näitä liikutuksia olen kokenut ennenkin, kun olen nähnyt lapsen tai nuoren yksin hiljentyvän rukoukseen ennen ruokailua.

Seuraava liikutus liikutteli luokkamme nuorempaa naisväkeä, kun lattialla juoksenteli pieni hiiri. Se nakerteli tyytyväisenä juustoa killeristä, juoksi välillä pois ja palasi takaisin herkkujensa ääreen.

Liikutus värähtää kuunnellessa pastori Valeri Antipovin opetusta avioliiton raamatullisista perusteista ”Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa”. Mieleen palautuu muistikuva samasta luokkahuoneesta 25 vuotta sitten. Pidimme ensimmäistä avioliittoleiriä. Mukana on inkeriläisiä mummoja, kun leiri on ilmainen ja siellä saa ruokaa, muutama nuorempi nainen, jolle puoliso oli sanonut: ”Riittää kun toinen käy kuuntelemassa.” ja kaksi pariskuntaa. Toisen pariskunnan välissä istui miehen äiti. Luennon teema ”Onnellinen avioliitto” piti jättää hetkeksi sivuun ja aloittaa samasta mistä Valeri ”Mies luopukoon isästään ja äidistään”. Seuraavalla tunnilla anoppi oli siirtynyt sivupenkille muitten mummojen viereen.

Liikutusta tunsin katsellessani perhetyön kurssilaisia: kuusi pariskuntaa, kaksi pastoria ja kaksi nuorta naista. Kun aloitimme perhetyön kurssit 20 vuotta sitten, osallistujat olivat enimmäkseen eläkkeellä olevia opettajia.

Vuodesta toiseen haron (näkymättömästi) hiuksiani, kun venäläiset opettavat, että Jumala loi vaimon miehelle apulaiseksi. Tällä kertaa mumisin penkissä tulkilleni, että Jumala loi sopivan avun eikä apulaista. Volodja otti venäläisen raamatun ja näytti, että heidän käännöksessään sanotaan, että Jumala loi apulaisen. Tulevaisuudessa minua odottaa ainakin yksi liikutus sinä päivänä kun Venäjälle saadaan uusi raamatun käännös ja vaimosta tulee apu, joka on sopiva, siis tasaveroinen kumppani.

Ai, miten nämä liikutukset liittyvät Suomen ACC:n blogiin? Liikutuksen aiheuttaa ilo perhetyön käynnistymisestä seurakunnissa. Ehkä tulevaisuudessa on odotettavissa vähemmän rikkinäisyyttä ja sydämen kipua, kun terveen elämän perusteita voidaan laskea perheissä, joita ympäröi seurakunnan tuki ja esirukous. Tällä hetkellä seurakunnissa ei uskalleta edes ajatella pitempiaikaisen sielunhoidon tai sielunhoitoterapian tarjoamista, sillä tarve on loputtoman pohjaton.

Monesti liikutusta on aiheuttanut sen näkeminen, että järkyttäviä elämänkohtaloita kokeneet ihmiset ovat kiitollisia. ”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne” on tullut todeksi. ja menneet traumat ovat muuttuneet osaksi oman elämän historiaa. Fokus omista kivuista ja katkerista kohtaloista on siirtynyt tämän päivän elämään. Menneet traumat ovat muuttuneet osaksi oman elämän historiaa.