Anteeksiantaminen ja terapia


07.04.2017
Blogin kirjoittaja Saara Kinnunen on kirjailija, sosiaalipsygologi, perheneuvoja, ACC:n hallituksen jäsen
Keskustelimme Suomen ACC:n (Skype-)opintopiirissä terapian tavoitteista. Kyselimme, voimmeko kristittyinä terapeutteina näyttää tietä anteeksiantamisen suuntaan sen jälkeen, kun loukkaukset ja muu toisten aiheuttama kipu on kohdattu ja käsitelty.

Muistimme, että sekulaarissa terapiassa on keksitty anteeksiantaminen ikään kuin uutena ja ihmeitä tekevänä asiana. Kaivoimme netistä ohjeet, jotka löytyivät Duodecimin terveyskirjastosta http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00012

Motoksi siinä oli lainattu Buddhaa :"Vihan ylläpitäminen on kuin tarttuisi kuumaan hiileen tarkoituksella heittää se jonkun päälle: sinä olet se joka polttaa itsensä." Totta kyllä, mutta oman kulttuurimme peruskirjasta olisi löytynyt yhtä ja toista vihaan ja anteeksiantamiseen liittyvää!

Ohjeessa todetaan hyvin, että tutkimusten mukaan anteeksiantaminen vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin. Se parantaa ihmissuhteita sekä fyysistä terveyttä. On tärkeää muistaa, että anteeksiantaminen ei tarkoita vääryyden hyväksymistä, vaan ihmisen vajavuuden tunnustamista. Kyky antaa anteeksi kasvaa iän myötä.

Ohjeet olivat muutenkin samansuuntaisia, miten me kristittyinäkin kuljemme anteeksiantamisen polkua paitsi, että anteeksiantaminen jää kokonaan ihmisen oman ponnistelun varaan. Anteeksiantamisen perusteeksi otetaan asia, joka kristillisessä anteeksiantamisessa on vasta anteeksiantamisen seuraus. Ohjeessa anteeksiantamisen neljäs askel on empatiavaihe.” Pyri ymmärtämään tilanne tekijän näkökulmasta – ota huomioon olosuhteet, jotka johtivat tekoon, sekä tekijän ajatukset ja tunteet ennen tekoa, sen aikana ja sen jälkeen. Se kehittää empatiaa ja tunnetta, että tekijäkin on vain ihminen.”

Anteeksiantaminen pitää sisällään sen, että on tapahtunut vääryys, jota ei tarvitse ymmärtää. Siksi pidän tuota kohtaa jopa vaarallisena. Jos ihminen alkaa ymmärtää tekijää, ollaan pian tilanteessa, että anteeksiantamista ei tarvita ja uhri jää edelleen kiinni loukkaukseen ja sen varjoon. Hänen on saatava olla uhri ennen kuin voi astua ulos uhriudesta päätöksiä tekeväksi toimijaksi.

Kristitty antaa anteeksi, koska se on Jumalan keksintö, jotta ihmiset selviäisivät epätäydellisten ihmissuhteiden maailmassa. Hän itse on esimerkki anteeksiantamisesta.