Otteita Irmeli Schüzin luennoista ACC – koulutustapahtumassa Tampere-talossa 28. 1.2016


07.04.2016
Referaatin kokosi Asta Lehtimäki
”Aloin miettiä jo ihan lapsena, minkä takia on kahden sorttisia ihmisiä? Toisilla on pilke silmäkulmassa, vaikka he elävät kärsimyksessä. Minussa heräsi valtava into elää sellaista elämää, ettei se pilke häviä. Ja kun tulin uskoon, aloin ymmärtää mikä tai kuka se pilke oli!” kertoo lääketieteen tohtori, psykiatri Irmeli Schüz.

Rukoustutkimukset

Esirukouksen vaikutuksista on tehty kliinisiä kokeita, joissa tutkittiin tuntemattomalta taholta tulevan esirukouksen merkitystä. Näissä tutkimuksissa on monenlaisia puutteita: niissä ei ole eroteltu sitä, minkä uskontokunnan rukouksesta on kyse, olosuhteet eivät ole olleet vakiot, ja rukous on tapahtunut ei-spontaaneissa olosuhteissa, ilman lähikontaktia, lappujen avulla. Lähirukouksen vaikutuksia on tutkittu ennen ja jälkeen rukouksen muun muassa lääkärin lausunnoin. Näissä tutkimuksissa huomioitiin sekä se, miten ihminen rukouksen kokee, että se olivatko vaikutukset tilapäisiä vai pysyviä. Rukoustutkimuksiin osallistuneiden potilaiden lääketieteelliset tutkimukset olivat biologisia sydäntutkimuksia. H. Benson (American Heart Journal, 2006) tutki teho-osastolla olevia sydänpotilaita, joille oli kerrottu, että heillä on esirukoilijoita. Hän havaitsi, että sydänkomplikaatioiden määrä nousi lievästi siinä ryhmässä, jonka puolesta rukoiltiin. Bensonin tutkimus oli laajin, 1600 henkilön tutkimus. Aiemmin vastaavissa olosuhteissa toteutetuissa Birdin (Southern Medical Journal, 1988) ja Harrisin (Archives of Internal Medicine 1999) tutkimuksissa akuuttien sydänpotilaiden paraneminen sen sijaan nopeutui ja komplikaatiot vähenivät siinä ryhmässä, minkä puolesta rukoiltiin. Kuitenkin koska näissä tutkittujen sydänpotilaiden määrä oli pienempi, Bensonin tutkimuksen tulokset julkaistiin laajasti USA:ssa otsikolla: ”Rukous ei auta!”. Tämän jälkeen ei ole tehty lisätutkimuksia.
Jos katselee kaikkia niitä tutkimustuloksia mitä on tehty, niistä saa hyvin ristiriitaisen kuvan. Osasta saa sen kuvan, että rukous vaikuttaa ja osasta sen, että tulos on 50-50. Bensonin tutkimus viittaa siihen, että rukous voi jopa pahentaa tilannetta. (Tutkimus: http://www.templeton.org/pdfs/press_releases/060407STEP.pdf) Yksittäisten rukoilijoiden kokemukset rukousten vaikutuksista ovat kuitenkin ristiriidassa negatiivisten tulosten kanssa.

Aivot pystyvät uusiutumaan, rukous tukee uusiutumista

Kun pyritään psyykkiseen tervehtymiseen, prosessi alkaa jo vastaanoton tiloissa. Jo siellä pitää antaa suuntaa psyykkiseen hyvinvointiin. Rukous koskettaa ja Jumala voi olla yhteydessä yksilöön, mutta rukouksella on myös vaikutus ympäristöön. Siunaus laajenee perhepiiriin, ympäristöön, kaupunkiin ja maahan. Rukouksella on syvemmät juuret.
Tutkimustuloksia voi pohtia myös siitä näkökulmasta, että 80 % kolmannen maailman maalaisväestöstä elää ilman perusterveydenhuoltoa. Joka puolella maailmaa ihminen, joka sairastuu, rukoilee. Ihmisillä on kaikkina aikoina ollut valtava kaipuu ja tarve jumalalliseen parantumiseen. Terapeutti tietää, miten valtavan tärkeää on se, miten ihminen asian kokee! Rukous saa aikaan emotionaalisia ja kognitiivisia muutoksia, muutoksia aivoissa sekä näiden seurauksena elämänmuutosta. Rukoileva ihminen luottaa siihen, että Jumala koskettaa häntä, ja tilanteessa todella tapahtuu jotain.
Rukous vaikuttaa mielialahäiriöihin luomalla luottamusta ja rohkeutta kohdata ongelmien syvempää tasoa. Rukous antaa paremman kyvyn selviytyä stressistä, se antaa tukea (Loewenthal KM 2001, Br. J Med Psychol 74:293-303) ja ehkäisee jälkitraumaattista stressihäiriötä, PTSD:tä (israelilainen tutkimus hengenvaarassa olleiden ihmisten keskuudessa 2015). Rukous vähentää itsemurha-alttiutta, (Neeleman J 1997, Psychol Med 27(5): 1165-71) ja edistää henkilökohtaista hyvinvointia (Diener 1984, Psychological Bulletin 95(3):542-575).
Mietiskelevässä rukouksessa aivojen otsalohkon aktiivisuus kasvaa ja keskittymiskyky paranee (tutkimus: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC61046/). Kielillä rukoiltaessa aivojen etuotsalohkon aktiivisuus taas vähenee, ihminen ikään kuin luovuttaa itsekontrollinsa, päätöksentekokykynsä ja keskittymiskykynsä Jumalalle. ”Muuttukaa mieleltänne” opettaa Paavali (Room. 12:2). Tämä on hyvä ohje myös terapeutille ja avunhakijalle, ettei jäätäisi samoihin vanhoihin ajatusuriin. Kielillä rukoilemisessa tai esimerkiksi hengessä tanssimisessa tai soittamisessa hypotalamus aktivoituu. Kielillä rukoileminen on yksi niistä asioista, mikä voi vähentää kivun kokemista. Kun aivot ikään kuin ”antautuvat”, niin kipu vähenee. Aivotutkimuksessa on myös verrattu laulua ja rukousta. Laulaessa aktivoituvat aivojen puhumiseen liittyvät osiot toisin kuin silloin, kun rukoillaan kielillä. (Kielillä rukoilemisen tutkimuksesta: http://www.nytimes.com/2006/11/07/health/07brain.html?_r=0 )
Käytännössä Schüz varoittaa kuitenkin käyttämästä kielillä rukousta terapiatapaamisissa, varsinkin jos ei tiedä miten asiakas siihen suhtautuu: ”Ei mitään hienoja hengellisiä temppuja” hän linjaa. ”Rukoilkaa yhdessä, mutta ilman mitään erityistä esittämistä. On yhtä normaalia puhua Jumalalle kuin puhua yhdessä.”
Näistä tutkimustiedoista voimme uudistua mieleltämme ja rohkaistua. (Lisää lukemista rukouksen vaikutuksista: http://www.newsmax.com/Health/Headline/prayer-health-faith-medicine/2015/03/31/id/635623/)

Miksei Jumala aina paranna?

Schüz vertaa sellaisen ihmisen sielua, jonka rukouksiin ei ole vastattu, kuivuuttaan repeilevään maahan. ”Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.” (Sananlaskut 13:12) Hänen kokemuksensa masennuksen suhteen on se, että Jumala hyvin harvoin yhtäkkisesti parantaa masentuneita. On hyvin turhauttavaa, kun ihminen rukoilee, että masennus lähtisi, eikä tapahdu mitään. Mutta Jumala on suvereeni, hänen ajatuksensa ovat kaukana meidän ajatuksistamme. Jumala ei yleensä ohita niitä lakeja, joita hän on ihmiseen asettanut ja tämä koskee myös aivotoiminnan lakeja, jotka vaikuttavat psyykkiseen sairauteen. Jumalalla, joka on meidät luonut, on myös oikeus odottaa meiltä uskoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että omalla uskolla voisi parantua tai parantaa. Ihmisen uskoa ei voi mitata, eikä uskon määrää saa vertailla, sillä Jumala on suvereeni myös rakkaudessaan.